"Mun luut vaan kasvoivat"

Meille jokaiselle tulee joskus se päivä, jolloin vain tuntee itsensä isommaksi kuin eilen, kömpelömmäksi kuin eilen ja pahinta itselläni sellaisina päivinä on että ruokahalu on aivan mahdoton. Usein itselläni tämä päivä on maanantai, varsinkin jos on tullut juhlittua edellisenä viikonloppuna. Lauantaina ilta on saattanut päättyä aina niin ihanaan subiin, tai heseen ja seuraavana päivänä sitä saattaa tilata pitsan ja litkiä kokista enemmän kuin laki sallii. Ja olo on mitä mainioin.

Nyt olen kuitenkin hyvin kyllästynyt nykytilanteeseen. En halua painoani ilmoittaa, mutta kerron, että painan 107 % ihannepainostani. Kiloissa tämä tarkoittaa viittä ylimääräistä. Jotka ovat tulleet neljässä kuukaudessa.

Joku voisi sanoa: mitä väliä on viidellä kilolla. Onko tämä vain turhaa nillittämistä ja hysteeristä painontuijottelua. Eipä ole, sillä en yleensä punnitse itseäni, vaan puntarini on peili ja vaatteet. Enkä näe syytä, miksi en voisi noita viittä kiloa pinkaista pois painostani. Jos jatkan samaa tahtia, kirjoitan vuoden päästä siitä, miksi ja miten minä aion pudottaa kymmentä kiloa painoa.

Joku voisi vielä huomauttaa liikkumisesta. "Minä liikun niin voin syödä mitä tahansa."
No minä en näköjään voi. Harrastan liikuntaa 3-4 tuntia viikossa, joista kaksi on hikiliikuntaa raskaalla sykkeellä. Yksi-kaksi tuntia on mukavaa ja rentouttavaa tanssia.

Liikunnan vähyyden sijaan minun ongelmani on napostelu ja herkut. Keksipaketti menee tuntiin. Suklaalevy menee illassa, puolet kerralla. Näiden välissä on yleensä pari tuntia pahoinvointia "yhh ei enää suklaata", kunnes juon vettä ja suklaanhimo jatkuu.

Eikä se ole vain suklaa. Se on myös suola. En käytä suolaa juuri ollenkaan ruokiin, mutta sipsit, suolapähkinät, hampparit yms. menevät helposti. Olen siis herkkusuu, herkut-määritelmä kattaen suolaiset ja makeat ruuat. Ihan normaalia karkkia en tosin osta. Mutta herkuttelen kuitenkin päivittäin.

Joskus tuli juostua jos missä kissanristiäisissä viikonloppu toisensa perään, painon pysytellessä kuitenkin ihan mukavissa lukemissa. 18-19 -vuotiaana vaatekokoni oli s ja lantioni olematon. Söin mitä halusin, milloin halusin, enkä liikkunut paitsi baarissa tanssilattialla. Paino pysyi alhaalla.

Jos joku jaksoi tänne asti lukea, niin homman nimi on siis herkkulakko. Ei suklaata, sipsiä, pähkinöitä, hamppareita, kolmioleipiä lounaaksi, keksejä kahvitauolla, viinereitä kahvin kanssa. Haluan viisi kiloani kadotettua jonnekin ja ehkä herkkuhimoni laannutettua hieman matalammalle tasolla. Ehkä se vatsakin laskisi matalammalle tasolle.

Tämä kosmetiikkapäiväkirjani saa siis uuden tarkoituksen, eli nyt se on myös laihispäivyri. Raportoin tänne repsahdukseni ja onnistumiseni. Saa nähdä, kuinka pitkään kestää pudotus. Oma oletukseni on, että kahdessa kuukaudessa onnistun, sillä tulen repsahtamaan about kerran viikko. Eikä sellaisia lasketa...

Ja jotta tämä oikeasti toimisi, haasteen palkinto on kosmetiikkaa. Eli sitten kun onnistun kadottamaan viisi kiloa pois, saan ostaa uuden kosmetiikkatuotteen. Ja jotta motivaatiota olisi, meikkivoiteeni loppuu suunnilleen kuukauden sisään...

Ajattelin kirjoittaa illalla lisää painonpudotuskeinoistani! Ei kannata odottaa mitään nestedieettiohjeita, niitä aion välttää. ;)

Otsikko viittaa moniin selityksiin, mitä olen itselleni antanut painonnousuani miettiessä. En tosin ole noin ajatellut, mutta voin luvata, että kyllä on käyty läpi kaikki "se on vaan nestettä" yms. mietinnät.

Koska kukaan ei tykkää kuvattomista postauksista, tässä meidän kissamurumme, joka näyttää miten rennosti voi ottaa miettimättä mitään painojuttuja.